Lääketieteen opiskelijalla on opiskelujensa aikana mahdollista työskennellä monenlaisissa tehtävissä. TaSLOn jäsenet ovat kertoneet omista kesätyöpaikkakokemuksistaan.

1. vuosikurssin kesäkisällipaikkoja

KESÄTYÖ NÄYTTEENOTTAJANA SAIRAALALABRASSA

HUS-laboratoriot tarjoavat kesätöitä näytteenottajana lääketieteen opiskelijoille, joilla on 60 opintopistettä kasassa sekä opintoja fysiologiasta ja anatomiasta. Töitä haetaan täyttämällä ensin omat tiedot HUS:n sivuilla olevaan rekrypankkiin, joka aukeaa kesätöitä ajatellen jo hyvissä ajoin, yleensä joulun välipäivinä. Lomakkeen täytön lisäksi kannattaa ottaa puhelin käteen ja markkinoida itseään niihin pisteisiin, mihin ensisijaisesti haluaa.
Näytteenottajan tehtävät vaihtelevat laboratorista riippuen, jotkut istuvat koko päivän ”kopissa” ja ottavat vastaan vuoronumerolla potilaan toisensa perään, kahdeksan tunnin ajan. Omassa työssäni perustyöpäivään kuului kaksi osastonkiertoa, sekä päivystysnäytteenottoa ensiavussa ja osastoilla. Myös EKG:n otto kuului työnkuvaa.
Näytteenotossa pääsee harjoittelemaan potilaan kohtaamista ihan yksin, mikä oli mielestäni työn palkitsevimpia puolia. Jos oli ylimääräistä aikaa, pääsi seuraamaan vierestä sternaalipunktion tekemistä tai näytteiden käsittelyä itse laboratoriossa.
Tätä kesätyötä voi suositella lämpimästi kaikille, hyvästä kokemuksesta voi poikia myöhemmin keikkatöitä lyhyille lomille ja viikonlopuille. Ja tulevaisuudessa pistokokemuksesta on vain hyötyä, kun ymmärtää labarkokeiden päälle ja ensimmäistä kertaa tippaa laittaessa ei ehkä käsi tutise!


KESÄTYÖ TUTKIMUSRYHMÄSSÄ

Tutkimusryhmään voi päästä kesätöihin jo ekana opiskelukesänä. Jos olet kiinnostunut tieteellisestä tutkimuksesta, kesätyö on erinomainen mahdollisuus päästä näkemään ryhmän toimintaa ja sitä, mitä työ oikeasti pitää sisällään. Usein tutkimusalan herättämät mielikuvat ja todellisuus voivat olla kaukana toisistaan, esimerkiksi perinnöllisyystieteen tutkimus on suurelta osin tietokoneella istumista, mm. tilastollista analyysia. Mitään yleistä vaatimustasoa töihin ei ole, työtehtävät riippuvat täysin tutkimusryhmästä ja sen tarpeista. Usein hyvistä ATK-taidoista ja labrakokemuksesta on hyötyä.
Tutkimusryhmiä on paitsi yliopistoilla, myös erilaisilla laitoksilla ja tutkimuskeskuksilla, kuten esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Työterveyslaitoksella. Tutkimusryhmät ja niiden tutkimusaiheet on yleensä esitelty laitoksen nettisivuilla. Kannattaa ottaa suoraan yhteyttä tutkimusryhmän johtajaan ja pyytää päästä esittäytymään. Yksinkertaista perustyötä, jota kesätyöntekijä osaa tehdä, on ryhmissä yleensä aina, rahaa sen sijaan välttämättä ei. Palkka maksetaan yleensä apurahana. Palkka riippuu työtehtävistä ja tutkimusryhmän rahatilanteesta, mutta on yleensä välillä 1000-1500 e/kk (verottomana).
Koska työtehtävät vaihtelevat paljon paikasta riippuen, kannattaa ottaa tarkkaan selvää mitä itse pääsee tekemään. Huippututkimusyksikössä työskentely ei välttämättä ole kovin antoisaa, jos järjestelee labran varastoa koko kesän. Toisaalta jossain pienessä ryhmässä saattaa hyvällä tuurilla päästä tekemään todella monipuolista ja vaihtelevaa työtä.
Suosittelen tutkimusryhmässä työskentelyä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tieteellisestä tutkimuksesta ja mahdollisesti tutkijan urasta. Kesätyö ei sido jatkossa mihinkään, mutta sen avulla pääsee tutkimusmaailmaan sisälle ja saa tärkeitä kontakteja. Samalla se antaa uudenlaista sisältöä varsinkin moniin pre-kliinisen kursseihin ja opettaa tieteellisen tiedon hankintaa, mikä on olennainen osa varsinkin erikoislääkärin työtä.

KEHITYSVAMMAISTEN HOITAJA
Toimin kehitysvammaisten hoitokodissa hoitajana. Aloitin työni juhannusviikolla, kolme päivää viimeisestä kokeesta ja lopetin elokuun 25. Työhöni annettiin kahden päivän vaipanvaihtoperehdytys ja tärkeimmät muistettavat asiat kustakin asukkaasta. Toimintani oli siis kehitysvammaisten niin perushoitoa kuin voi vain kuvitella, mikä piti sisällään vaippojen vaihtoa, syöttämistä, pesettämistä, vuodevaatteiden ja vaatteiden vaihtoa ja aktiviteettien järjestämistä.
Vaikka aluksi ajattelin työni olevan henkisesti raskasta, sillä kukaan asiakkaistani ei osannut puhua saati kunnolla ilmaista tunteitaan, oli työ pikemmin fyysisesti väsyttävää. Oikean nostotekniikan merkitys tuli heti aluksi selväksi, kun toisena työaamuna jo ihmettelin ensimmäistä kertaa elämässäni selkäkipuja. Iltaisin kotiin mennessäni ei käynyt mielessäkään lisäurheilun harrastaminen. Kokemukseni oli ainutlaatuinen ja hieno, mikä todella auttoi ymmärtämään ihmisten perustarpeita ja hyvinvoinnin lähtökohtia.
Hoitotyö oli kaksivuorotyötä, mitä useana viikonloppuaamuna saatoin hiljaa mielessäni kirota. Kuitenkin muutama viiden päivän vapaaputki ja viikonloppu ja pyhälisät korvasivat viikonloppujen tuskaiset töihin valumiset.
Toisen vuoden joululomalla menin samaan työpaikkaan vielä joululomatuuraajaksi.
Alun henkinen raskaus muuttuikin nopeasti henkiseksi rikkaudeksi. Kehitysvammaisten hoitotyö osoittautui paljon tärkeämmäksi ja antavammaksi kokemukseksi lääkärin alkutaipaleella.

2. vuosikurssin kesätyöpaikkakarpaasit

SAIRAALASSA PERUSHOITAJANA
Työskentelin toisen vuosikurssin jälkeisen kesän kunnan sairaalassa. Aikaisimpina kesinä olin toiminut lähihoitajan tehtävissä erinäisissä hoivakodeissa, joten hoitotyön kokemusta minulla oli jo jonkun verran kertynyt. Hain paikkaa soittamalla ko. sairaalan hoitohenkilökunnan rekrytoinnista vastaavalle henkilölle, jonka yhteystiedot olivat sairaalan nettisivuilla. Yleisesti yhteydenotot myös suoraan osastonhoitajille ovat olleet tehokkaita. Pelkän sähköisen hakemuksen varaan ei kannata jäädä odottelemaan. Sain paikan aivoverenkiertohäiriöihin erikoistuneelta osastolta, jossa toimin sairaalassa lähihoitajan tehtävissä. Työ oli antoisaa, sillä osaston toiminta perustui pitkälle kuntouttavaan hoito-otteeseen, ja hoidossa mukana oli lääkärin ja hoitajien lisäksi myös fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja, jotka myös perehdyttivät tehtäviinsä. Omalla aktiivisuudella pääsi poistelemaan tikkejä ja tutkimaan korvia – pitkälti sairaanhoitajien opastuksella. Toki hoitajan työssä pääsee hyvin myös harjoittelemaan sosiaalisia taitoja niin potilaiden, omaisten kuin kolleegojen kanssa, ja se jos mikä tulee myös jatkossa tarpeeseen!

MIKROBIOLOGIAN AMANUENSSINA
Mikrobiologialle kannattaa hakea amanuenssiksi, jos koet pöpöt kiinnostaviksi ja haluat oppia enemmän eri infektioita tyypillisesti aiheuttavista patogeeneistä, niiden tunnistamisesta sekä antibiooteista. Paikkaa kannattaa hakea hyvissä ajoin etukäteen (vähintään 6kk ennen kannattaa tiedustella paikkaa), mutta muista, että moni paikka haluaa nähdä hyväksytyn suoritusmerkinnän mikrobiologian kurssista. Mikrobiologian lääkärin työ on pääasiallisesti profylaktista, joten erikoisalana mikrobiologia ei ole se mediaseksikkäin vaihtoehto. Työ on monipuolista sekä siistiä sisätyötä, ja kaikki hyötyvät syvemmästä osaamisesta tällä alalla.

3. vuosikurssin jälkeen (tai periaatteessa jo aiemminkin) voi hakeutua amanuenssiksi eli harjoittelijaksi. Tällöin harjoitellaan lääkärin hännillä tärkeitä perustaitoja kuten sanelua ja pientoimenpiteitä. Samalla tutustutaan turvallisesti erikoisalaan ilman hoidollista vastuuta.

AMANUENSSINA
Kolmannen syksyn patologioiden kanssa pinnistelyn jälkeen odottaa jo innolla, että pääsee näkemään mitä siellä sairaalassa oikeasti tapahtuu. Kaikista parhaiten oikeaan lääkärintyöhön pääsee tutustumaan amanuenssuurien kautta. Itse lähdin ensimmäistä amanuensuuriani tekemään jo joululomalla, heti preklinikan loputtua. Tampereen Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa sai pehmeän laskun manujen maailmaan. Kiireettömässä ilmapiirissä sai rauhassa opetella sanelua ja kanssakäymistä potilaan kanssa. Kuitenkin mielenkiintoisimmat amanuenssijaksot suoritin kolmosen jälkeen kesällä. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ortopedian osastolla pääsi näkemään ja tekemään kaikenlaista. Leikkauksiin pääsi helposti assisteeraamaan ja varsinkin ensiavussa pääsi harjoittamaan kädentaitojaan pienissä toimenpiteissä ja haavojen ompelussa. Sisätautien maailmaan pääsin tutustumaan Porin keskussairaalassa. Sisätauteja mietittäessä pääsivät aivot jumpalle ja tervyesportista tuli nopeasti paras ystävä. Papretyöt alkoivat sujumaan ja pikkuhiljaa ahaa-elämykset korvasivat hämmenyksen. Myös sisätaudeilta löytyi pieniä toimenpiteitä, jotteivät kädentaidot kokonaan unohtuisi. Sen opin , että mitä aktiivisempi itse oli, sitä mielenkiintoisempaa ja sitä enemmän amanuensuureista oppi!

4. vuosikurssin suorittanut opiskelija saa toimia lääkärin sijaisena täyslaillistetun lääkärin välittömän johdon ja valvonnan alaisena. Hoidetut potilaat on rajattu niihin erikoisaloihin, joiden kurssi on hyväksytysti suoritettu. Tämä tarkoittaa, ettei pätevyys vielä riitä vastaanottotyöhön tai jakamattomaan sairaalapäivystykseen vaan kokemusta kerätään vuodeosastoilla ja jaetuissa päivystyspisteissä (esim. sisätautipäivystäjänä).

5. vuosikurssin
jälkeen saa toimia jo terveyskeskusvastaanotolla lääkärin sijaisena ja jakamaton päivystäminenkin onnistuu, kunhan takapäivystäjä on puhelimen päässä ja pystyy tulemaan tarvittaessa paikalle.

LÄÄKÄRINÄ TYÖSKENTELEMINEN
Työskentelin ensimmäistä kertaa sairaalalääkärinä sisätaudeilla 4. vuosikurssin jälkeisen kesän. Työpaikkana oli eteläsuomalainen keskussairaala. Kesä oli hyvä läpileikkaus sisätaudeista, vaihdoin kesän aikana osastolta toiselle ja työskentelin myös päivystyksessä. Perusosastotyön lisäksi työnkuvaan kuuluivat osastolta tehtävät rasituskokeet ja rytminsiirrot. Erikoislääkärien konsultointimahdollisuudet olivat hyvät ja alttius opastaa nuorempaa kollegaa välillä hämmästytti. Lääkärin työn aloittaminen ei ole helpoimmasta päästä. Amanuenssista sairaalalääkärin tehtäviin siirtyminen on astetta haastavampaa, vastuu on selvästi suurempi. Kolmen kuukauden aikana näin ja opin todella paljon – välillä löin päätä seinään ahdistuksesta ja välillä taas kiljahtelin riemusta, kun diagnoosi meni oikein. Turhat pelot kuitenkin karisivat ja selvisin kaikesta. Selväksi tuli myös se kuinka paljon on vielä asioita, joita en osaa. Vaikka olin loppukesästä jo aika väsynyt, kokonaisuudessa kesä oli erittäin antoisa ja syksyllä töihin oli jo ikävä!


Lisätietoja

- Työtilanne on tällä hetkellä hyvä ja tarttolaisilla opiskelijoilla on hyvä maine Suomessa.

- Hoitoalan sijaisuuksia kannattaa kysellä sairaalojen ylihoitajilta esimerkiksi sähköpostitse.

- Amanuenssipaikat ja lääkärin sijaisuuksia haetaan lähestymällä kyseisen erikoisalan ylilääkäriä esim. sähköpostitse. Poikkeuksen muodostavat yliopistosairaalojen amanuenssipaikat, jotka jaetaan tiedekuntien kautta. Niitä kannattaa tiedustella lääketieteellisten tiedekuntien opintotoimistoista. Kannattaa muistaa, että oman tiedekunnan hakijat ovat tuolloin paikkojen suhteen etusijalla. Pienempien sairaalojen ja periaatteessa joidenkin yliopistopiirien reunasairaalojen amanuenssipaikoista päättävät ylilääkärit.

- Mikäli sähköpostiin ei kuulu vastausta muutamassa päivässä, on hyvä tarttua reippaasti puhelimeen ja muistuttaa asiasta.