Tässä osioissa on pyritty kuvaamaan opiskelua ensin kokonaisuutena ja sitten syventyen tarkemmin kurssien sisältöihin.

Opiskelu Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kestää kuusi vuotta. Opiskelu jakautuu prekliiniseen osaan (2,5 vuotta) ja kliiniseen osaan (3,5 vuotta). Enemmistö suomalaisista opiskelijoista aloittaa 24 hengen englanninkielisessä ryhmässä. Opiskelu tapahtuu nykyään kokonaan englannin kielisessä ryhmässä, entisen vironkieliseen ryhmään siirtymisen sijaan. Nykyisen opetussuunnitelman mukaan kontaktiopetusta Tartossa on ensimmäiset 5 vuotta, jonka jälkeen suurin osa muuttaa takaisin Suomeen ja palaa 6. vuoden keväänä ainoastaan tekemään opintojen lopputentin.

Opetustyyli vaihtelee jo suomalaisten tiedekuntien välillä suuresti, joten on vaikeaa verrata Tartossa opiskelua suomalaiseen opintojärjestelmään. Virolainen koulutus on suomalaista aavistuksen teoreettisempaa ja perinteisempää. Opintojen ydinsisältö on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin samanlainen. Tähän vaikuttaa osittain se, että yhteistyö lääketieteen saralla Viron ja Suomen välillä on tiivistä ja nykyinen Euro-lääkäri koulutus on entisestään yhtenäistänyt opetussuunnitelmia lääketieteellisissä tiedekunnissa. Suomalaiset työnantajat arvostavat Virosta hankittua tutkintoa siinä missä suomalaistakin.

Tutustu tarkemmin kursseihin:
- CURSUS I
- CURSUS II
- CURSUS III syksy
- CURSUS III kevät
- CURSUS IV
- CURSUS V-VI

Cursus I

Tarinoita Tarton lääkiksen ensimmäisestä vuodesta lienee yhtä monta kuin on sen läpäisseitä ihmisiä. Ykkösen syksyllä aloitetaan anatomian, histologian, biologian, biofysiikan ja lääketieteellisen kemian opiskelu. Keväällä jatketaan edelleen anatomian, biologian ja histologian merkeissä. Lääketieteellinen kemia vaihtuu biokemiaksi, jota opiskellaan puolitoista vuotta. Biofysiikka ei enää jatku. Lisäksi on pienempiä kursseja, joilla käydään läpi lääketieteen historiaa ja perus hoitotyötä. Ykkösen opintoihin kuuluu myös vuoden kestävä vironkielen kurssi sekä puoli vuotta kestävä ehdoton kurssien helmi: latina. Vironkielen kurssi antaa hyvät valmiudet pärjätä Tartossa joka päiväisissä tilanteissa. Harvat suomalaiset osaavat viroa ennen Tarttoon tuloa.

Anatomia on matka ihmisruumiin rakenteeseen, ja kuuluu monen ehdottomiin suosikkeihin. Tartossa opetustyyli on varsin perusteellinen ja konkreettinen. Anatomian prakseissa lyödään kirjaimellisesti käteen ihmisen aitoja luita ja elimiä, joista sitten opetellaan ulkoa latinankieliset nimet eri rakenteille. Lukuvuosi on jaettu aihepiireittäin, jotka perinteisesti ovat olleet seuraavat aihealueet: 1) Luut 2) Nivelet ja nivelsiteet 3) Lihakset 4) Sisäelimet 5) Urogenitaalialueet 6) Hengityselimet 7) Kallo 8) Sydän 9) Aivot 9) Aivohermot 10) Ääreishermot sekä verisuonet. Jokaisesta aihepiiristä on läpikäynnin jälkeen välitentti, jossa on yleensä kaksi osaa: kirjallinen ja suullinen. Kirjallisessa kokeessa pyydetään luettelemaan tietyt osat paperille ja suullisessa näyttämään ne sormella luusta/elimestä/ruumiista. Molemmissa osioissa on osattava puolet läpipääsemiseksi. Kaikki välitentit on suoritettava hyväksytysti, jotta keväällä voi tehdä loppueksamin. Tämä voi kuulostaa ylivoimaiselta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole juuri kenellekään ollut, ja suomalaiset ovatkin menestyneet aineessa yleensä hyvin. Niin menestyt sinäkin! Keväällä päästään preparoimaan ehtoja ruumiita. Käytännössä tämä on leikkelyä ja rakenteiden esiin kaivamista sillä periaatteella, että jotain saa vielä jälkikäteenkin opiskeltua ruumiin avulla. Anatomian opiskeluun tarvitset pitkän lääkärintakin sekä anatomian atlaksen (katso oppaan loppu). Poistoon meneviä takkeja kannattaa kysellä apteekeista, paikallisista sairaalapesuloista tai tutuilta, ja edellisen vuoden ykkösiltä. Tartosta saa ostettua uusia lääkäritakkeja muutamalla kympillä. Suullinen ja kirjallinen eksam on ensimmäisen vuoden lopussa.

Histologia eli kudosoppi on mikroskoopin käyttöä ja piirtämistä. Periaatteessa ihmisen solukkojen rakenteet (ja hieman toimintaakin) käydään läpi. Histologian prakseissa katsotaan mikroskoopilla valmiiksi värjättyjä kudosnäytteitä – preparaatteja. Preparaatit piirretään omaan vihkoon lukukausien (syys ja kevät) lopuissa olevia preparaattitenttejä varten. Tätä ainetta varten tarvitset itsellesi siis puuvärit ja intohimoa mikroskooppista maailmaa kohtaan. Histologista on kirjallinen eksam kevätlukukauden lopussa.

Biologia on koko ykkösvuoden kestävä aine. Se kattaa kaiken geeniteknologiasta evoluutioteoriaan ja Viron kansallispuistoihin. Myös biologian prakseissa käytetään mikroskooppia ja piirretään. Keväällä aineesta on suullinen loppueksam.

Biofysiikka on aine, jossa jokainen lääketieteen opiskelija törmää ensimmäiseen kirjalliseen loppueksamiinsa Tarton yliopistossa syyslukukauden lopussa. Tämä kurssi on toisaalta pesunkestävää fysiikkaa ja toisaalta keveää johdatusta fysiologiaan. Vaikka et olisi kulmien taitavin derivoija, pärjäät varmasti omaksumalla ne fysiologian peruskivet, jotka kurssilla esitellään, ja unohtamalla matemaattiset kaavat lähes kokonaan. Sellainen osaaminen on lääkärille riittävää.

Lääketieteellinen kemia on ykkösvuoden syksyllä suoritettava kemian opintokokonaisuus, josta monet kemiaa lukeneet ovat saaneet vapautuksen. Tämä kurssi on ostettu yliopiston Kemian laitokselta ja se pidetään myös siellä. Kurssilla käydään läpi kemian perusteita, kuten orbitaaleja ja liuosten ominaisuuksia. Kurssi haaroittuu ainakin analyyttiseen-, fysikaaliseen- ja kolloidikemiaan. Myös kemian laboratoriotöihin tarvitset labratakin ja on suositeltavaa, että otat muutaman lukion kemian kirjan mukaasi.

Keväällä alkavat sitten biokemia ja perushoito –kurssi.

Biokemia jatkuu 1,5 vuotta aina 2. opiskeluvuoden loppuun. Ensin käydään läpi peruskäsitteitä, kuten hiilihydraatit ja proteiinit, sitten opetellaan mitä nämä tekevät ihmisessä. Kaikki melko yksityiskohtaisesti. Tämä kurssi on pitkä, mutta se luo perustan esim. farmakologian opiskelulle kolmosvuonna. Biokemiassa on aina välillä pikkukokeita, jotka on läpäistävä hyväksytysti.

Perushoitokurssilla pääset laittamaan nukelle tipan ja petaamaan sairaalasängyn sekä ottamaan verinäytteen. Kurssin suorittamiseen kuuluu myös harjoittelupäivä sairaalassa, jolloin tutustutaan sairaalaelämään ja avustetaan hoitajia. –TAKAISIN YLÖS

Cursus II

Kakkosvuonna opiskellaan koko vuosi fysiologiaa ja mikrobiologiaa sekä edelleen biokemiaa. Kakkosen syksyllä on lisäksi immunologiaa, epidemiologiaa ja biostatistiikkaa sekä lääketieteen etiikkaa. Keväällä on pieni perusterveydenhoidonkurssi ja terveyden edistämiskurssi.

Fysiologia: Kurssilla perehdytään siihen, miten ihmisen kehon pitäisi toimia. Lisäksi perehdytään mekanismeihin, joilla keho reagoi ulkoisiin tai sisäisiin muutoksiin. Kurssiin kuuluu luentoja, seminaareja sekä prakseja. Päästään tutkimaan mm. EKG:tä, veriryhmiä, ja polkemaan polkupyörällä samalla, kun mitataan hengityskaasuja. Jokaisen osa-alueen jälkeen on tentti, ja keväällä on loppueksam.

Mikrobiologia: Mikrobiologiaa opiskellaan koko vuosi. Aine jakautuu siten, että syksyllä käydään yleisesti läpi miten mikro-organismit elävät ja aiheuttavat tauteja. Keväällä perehdytään kliiniseen puoleen. Kurssi kattaa mukavasti koko mikrobiologian eli kurssilla käydään läpi tavallisten taudinauheuttajien lisäksi myös harvinaisuuksia. Kurssiin kuuluvu luennot, Problem Based Learning-seminaarit sekä praksit. Suurempi koe syyslukukauden lopussa ja loppueksam keväällä.

Epidemiologia ja biostatistiikka: Kurssilla tutustutaan tieteellisiin julkaisuihin, tutkimustulosten analysointiin sekä sairauksien esiintyvyyteen. Kurssi kestää vain syyslukukauden ja sisältää pienempiä kokeita sekä itsetehdyn tutkimuksen ja analysoinnin.

Immunologia: Kurssilla käydään läpi ihmisen immuunijärjestelmän periaatteet. Aineessa on paljon nippelitietoa sekä jänniä kirjainyhdistelmiä, jotka alkavat pikkuhiljaa kurssin edetessä aueta. Kurssi kestää vain syyslukukauden, jonka päättyessä aineesta on loppueksam.

Lääketieteen etiikka: Kurssilla pohditaan hyvän ja pahan suhdetta filosofisesti ja lääketieteen kontekstissa. Kurssi koostuu luennoista sekä seminaareista, joissa pureudutaan asioihin ryhmäpohdinnan kautta. Loppueksam syyslukukauden lopussa, mutta tiettävästi hyvällä luento/seminaari osallistumisella on myös saanut vapautuksen loppueksamista.

Terveyden edistäminen ja sosiologia: Sisältää paljon materiaalia terveyden edistämisen eri haaroista sekä sosiologian teorioista. Kurssilla tehdään kaksi esitelmää/ryhmätyötä. Kurssin voi saada suoritetuksi kun on osallistunut tarvittavalle määrälle luentoja ja seminaareja, tehnyt hyväksytysti esitelmät, sekä suoriutunut pikkukokeista.

Perusterveydenhoito: Kevään kurssilla tutustutaan virolaisen perhelääkäri-ideologian ytimeen. Omaa lääkäri-potilas kommunikaatiota voi parantaa videoidun harjoituksen avulla. Kurssiin kuuluu myös TET-päivä lääkärin vastaanotolla sekä praksi, jossa pääsee tutustumaan lääkärin perustyökaluihin. Kurssi loppuu muodolliseen pieneen kokeeseen. –TAKAISIN YLÖS

Cursus III – syyslukukausi

Kolmannen luokan syksyn opiskelusta voisi kirjoittaa pienen kirjan. Se on tartonsuomalaisten mielestä selvästi raskain lukukausi. Samaa mieltä ovat myös virolaiset kollegat. Yksi syyslukukauden vaikeaksi tekevä asia on tiivis opiskelutahti. Paljon pieniä ja isoja tenttejä lyhyessä ajassa väsyttää kokeneemmankin opiskelijan. Toinen opiskelun etenemistä vaikeuttava asia on opetuskielen vaihtuminen viroksi. Asioiden sisäistäminen on hitaampaa uudella kielellä ja vastauksien kirjoittaminen on hankalaa, vaikka puhekieli olisikin melkein hallussa.

Teknisesti otettuna kolmannen vuoden syksy sisältää farmakologian patofysiologian, patoanatomian ja ympäristö- ja työterveyshuollon kurssit.

Syksyllä aloitetaan farmakologian opiskelu. Koko 3. vuoden kestävällä farmakologian kurssilla perehdytään nykyaikaisiin, vanhoihin ja tuleviin lääkeaineisiin, niiden sivuvaikutuksiin ja tietysti sairauksiin, joihin lääkkeitä käytetään. Kurssi antaa perustyökalut kliinisten opintojen lääketietämykselle. Farmakologian oppimisen kinkkiseksi tekee se, että lääkeaineita on yllättävän paljon ibuprofeenin ja parasetamolin lisäksi. Vaikeusastetta tuo se, että puhutaan vain lääkeaineista, jotka ovat siis eri asia kuin lääkkeet. Farmakologian kurssin tarkoituksena onkin antaa pohjatiedot lääkeaineista lääkärin työtä varten, vaikka lääkkeet muuttuvat ja uusia kehitetään jatkuvast. Ja vanhatkin saattavat vaihdella nimeään. Melko hyvin farmiksessa suoriudutaankin tästä tavoitteesta. Onneksi kaikkia lääkkeitä ei tarvitse muistaa ulkoa ja kliinisessä opiskelussa saa aina kuvan siitä, mitkä ovat nykyaikana käytettävät lääkkeet ja mitkä ovat niiden konkreettiset vaikutukset ja käyttöaiheet. Farmakologian kurssi on tähän hyvä startti. Farmakologian lopputentti on vasta kevätlukukauden loputtua kesällä, ja pakollisia seminaareja on kerran viikossa parin tunnin session verran. Tämä läpi vuoden jatkuva rauhallinen tahti antaa pelivaraa opiskelun aikatauluttamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raskaan syyslukukauden aikana tekemättä jääneitä asioita voi paikkailla kevätlukukauden aikana.

Työ- ja ympäristöterveydenhuollon kurssi on osa suurempaa kansanterveystieteiden opintokokonaisuutta. Tämä kurssi on useimpien opiskelijoiden mielestä huonoin ja hyödyttömin kurssi koko Tarton lääkiksessä. Kurssilla pitäisi opettaa kansanterveystieteitä. Lääkärin asema sairauksien ennaltaehkäisyssä on todella merkittävä. Lääkäri on se auktoriteetti, jota suurin osa ihmisistä kuuntelee. Tämä voimavara on Virossa muutenkin huonolla tolalla ja sen ymmärtää kun on opiskellut paikallista käsitystä kansanterveystieteistä. Hyödyllisten asioiden sijaan kurssilla käydään läpi ties mitä EU-säädöksiä ja asetuksia luokkahuoneen koosta ja tuuletuksesta. Onneksi kurssin läpäisemiseen ei tarvitse muuta kuin olla syksyn ajan kerran viikossa oikealla paikalla (joka muuten tuntuu sillä hetkellä kovin väärältä paikalta) oikeaan aikaan. Lisäksi pitää tehdä esitelmä ja suorittaa loppukoe, jonka läpäisemiseen on yleensä riittänyt koetta edeltävän päivän satsaus.

Patologia on tautien kehittymistä ja tautien aikaansaamien rakennemuutoksia käsittelevä tiede. Tartossa patologia on jaettu patofysiologiaksi ja patoanatomiaksi. Patofyssa on suora jatke fysiologialle. Sillä erotuksella, että fysiologiassa opiskellaan sitä miten koko paketti eli ihminen toimii. Patofysiologiassa opiskellaan sitä, miten koko paketti ei toimi. Toisin sanoen, kyse on tautien kehittymisen mekanismien opiskelusta. Patofysiologissa on pientä tenttiä vähän väliä ja muutama suurempi tentti. Nuo suuremmat tentit ovat ainakin tähän asti olleet muutaman avoimen kysymyksen sisältäviä tenttejä. Nämä patofysiologian välitentit ovat ensimmäinen vironkielen mittari, sillä nämä ovat ainoita tenttejä syyslukukaudella, joihin tarvitsee vastata pitkin essee –tyyppisin vastauksin. Pienenä helpotuksena mainittakoon, että opettajasta riippumatta, niin patofysiologian tentteihin, kuin kaikkiin muihinkin kolmannen vuoden syksyn tentteihin on voinut vastata myös englanniksi. Tuo optio helpottaa ulkomaalaisen opiskelijan elämää jonkin verran. Toisaalta, viroksi vastatusta tentistä ja sen läpäisemisestä voi syystäkin olla ylpeä. Patofysiologian praktikumeissa kukin opiskelija pitää esitelmän tai pari. Myös nämä voi onneksi suorittaa englanninkielellä.

Ai niin, jäi mainitsematta, että jos ei pientä kiirettä ota huomioon, on patofysiologian opiskelu varsin mielenkiintoista. Parin vuoden anatomian, fysiologian, mikrobiologian, immunologian, biokemian ja biologian opiskelun jälkeen pääsee vihdoinkin hyödyntämään tiedon osasia suurempina asiakokonaisuuksina. Patofysiologia on integroiva aine ja on patoanatomian kanssa pohjana kaikille kliinisille aineille. Patofysiologian ymmärtämisestä on suoraan hyötyä tautien tunnistamisessa ja parantamisessa. Suurimmassa osassa sisätautien kirjoista jokaista sairautta käsittelevä kappale alkaa patofysiologian selvittämisellä.

Patoanatomia on taas suoraa jatketta anatomialle ja histologialle. Nyt ei opiskella enää ihmisten osien nimiä ja rakenteita, vaan eri tautien aiheuttamia rakennemuutoksia ihmisen osissa ja rakenteissa. Todellisuudessa aika moni kuitenkin vielä tässä vaiheessa joutuu opiskelemaan myös ihmisten osien nimiä ja rakenteita. :) Kaikki joutuvat niitä tässä vaiheessa ainakin kertailemaan. Opiskelu tapahtuu sekä mikroskooppisesti okulaarien kuvat silmänympäryksissä tai makroskooppisesti luokkahuoneen perältä tarkentamalla. Patoanatomian opiskelu on rakenteeltaan samanlaista kuin patofysiologian: pieniä tenttejä kerran parissa viikossa ja muutama suurempi tentti lukukauden aikana. Patoanatomien kurssilla pääsee tai joutuu ensimmäisen kerran vastaaman suullisesti. Patoanatomisista preparaateista pitää osata nimetä sairaus ja jotain sen aiheuttamista rakennemuutoksista opettajan esittäessä tarkentavia kysymyksiä. Kuulostaa pelottavalta, mutta voi toisaalta olla paras mahdollinen tilaisuus asioiden sisäistämiselle. Valitettavasti näiden suullisten tenttien vaatimustaso eroaa melko paljon ryhmän opetuksesta vastaavasta opettajasta. Tosin se, että sattuu vaativan opettajan ryhmään, ei pitkällä tähtäimellä ole koskaan huono asia. Lisäksi lukukauden aikana on muutama kirjallinen tentti. Patoanatomian opiskelu sisältää yllättävän paljon termien opiskelua. Vielä tässä vaiheessa ilman asiayhteyttä olevien termien oppiminen, ja ennen kaikkea muistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Tärkeintä on aloittaa patoanatomian opiskelu heti syksyn alussa tosissaan. Näin saa pelattua itselleen aikaa muiden aineiden opiskelua, ja mikä tärkeintä, myös vapaa-aikaa varten.

Patoanatomia on anatomian lisäksi aine, jonka takia jotkut epäonniset suomalaiset ovat joutuneet ottamaan välivuoden. Varsin suuren määrän tietoa ja muistia vaativa lopputentti on tammikuun alussa. Se on kolmella yrityskerralla saatava suoritettua ennen kevätlukukauden alkua. Tähän on siis aikaa vain vajaa pari kuukautta. Ja niin kuin edellä mainituista asioista voi päätellä, on tuossa vaiheessa oppimiskyky jo väsymyksen takia hieman laantunut. Patoanatomian loppukokeen läpäiseminen ensimmäisellä tai toisella yrityskerralla onnistuu kuitenkin noin 80-90 prosentilla meikäläisistä. Siihen tarvitaan paljon motivaatiota ja kykyä organisoida ja priorisoida syksyn ajankäyttöä kriittisiin aiheisiin. Paljon apua on myös siitä, että kahden ensimmäisen vuoden aikana on ollut koulussa sekä fyysisesti että henkisesti läsnä ja vähän perehtynyt preklinikan perustieteisiin. Tietysti on tuurilla myös oma osansa. Varsin valitettavan lunttaamisen vuoksi jaetaan yleensä useita eri koevariantteja. Vaikka aihe on kokeissa sama, eivät kaikki kysymykset ole ikinä yhtä vaikeita. Huonolla tuurilla voi kokeen läpäisy siirtyä seuraavaan kertaan. Jos kyse on ainoastaan huonosta tuurista, yhtä hylättyä enempään ei tule. –TAKAISIN YLÖS

Cursus III – kevätlukukausi

Kolmannen vuoden keväällä päästään sitten itse asiaan. Ensimmäistä kertaa mennään sairaalassa valkoiset takit päällä. Stetoskooppi vilahtelee taskussa. Tuntuu siltä, että tähän mennessä on opiskeltu lääketiedettä, nyt aletaan opiskella lääkäreiksi. Kevät sisältää poikkeuksellisen hienojen aurinkoisten päivien ja yllättävän runsaan vapaa-ajan lisäksi sisätautipropedeutiikkaa, yleiskirurgiaa, kliinistä anatomiaa, kliinistä kemiaa, radiologiaa sekä hieman urheilulääketiedettä. Olennaisin muutos tapahtuu lukujärjestyksessä. Jos ei valinnaisaineita ja farmakologian jokaviikkoista seminaaria oteta huomioon, on lukujärjestyksessä vain yhtä ainetta kerrallaan. Näitä yhden aineen sisältäviä jaksoja sanotaan sykleiksi, tai tsükleiksi jos ihan tarkkoja ollaan. Yhtäkkiä voikin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja vapaa-aikaa on, jos ei nyt tuhottomasti, niin paljon kuitenkin.

Sisätautipropedeutiikka on suomeksi Potilaan tutkimista. Ei siis kikkailua tai nippelitiedettä, vaan ihan oikeaa potilaan tutkimista. Opiskellaan työkalujen käyttöä, joista tärkeimmät lienee kuulo-, tunto-, näkö- ja hajuaistit. Kuulostaa perin mielenkiintoiselta ja on myös sitä. Konkreettisen tutkimisen lisäksi harjoitellaan tutkimaan myös sanallisesti. Oikeissa töissä potilaan tutkiminen kun alkaa lähes aina haastattelulla, jota myös anamneesiksi kutsutaan. Tämä kurssi on ensimmäisiä, joissa toteutetaan kliinisessä opiskelussa toistuvaa päiväjärjestystä: Ensin aamulla on teoriaa ja sitten jututetaan potilaita. Opetus ja potilaisiin perehtyminen tapahtuu koko ryhmän kanssa (6-8 hlöä!!) tai pienemmissä porukoissa. Edellä mainittujen lisäksi otetaan tuntumaa röntgenkuviin, labratuloksiin ja tietysti siihen mihin tällä kaikella pyritään, sairauden löytämiseen, ymmärtämiseen ja nimeämiseen eli diagnosointiin. Sisätautipropedeutiikassa tehdään yksi suurempi kotitehtävä, joka vaatii parin päivän verran aikaa. Tämän henkilökohtaisen projektin nimi on akadeemiline haiguslugu, akateeminen sairauskertomus. Akateeminen tarkoittaa tässä perusteellista ja kertomus totuuteen perustuvaa. Jokainen opiskelija saa haiguslugua varten ”oman” potilaan, josta sitten kirjoitetaan kattava raportti. Projekti ei vie aikaa paria päivää pitempää, jos ei sitten välttämättä halua: tässä vaiheessa opiskelua voi joihinkin asioihin käyttää halutessaan ja sadepäivän sattuessa tolkuttoman paljon aikaa ilman että se vaikuttaa muuhun opiskeluun. Propedeutiikan kurssilla tuntee välillä olevansa melkein valmis lääkäri, mikä tekee tietysti teoriaa täyteen pumpatulle sielulle ihan hyvää. Seuraavan kesän amanuenssuuri eli ensimmäinen varsinainen lääkärityön harjoittelu antaa kuitenkin riittävät viitteet siitä, että muutama asia saattaa olla vielä oppimatta.

Kliininen kemia on käytännössä laboratorioanalyysien tulkintaa ja epänormaalien tulosten syiden selvittelyä. Tämä on ehkä vähän liian tiiviiksi tuupattu kurssi, mutta läpäistävissä kuitenkin inhimillisellä opiskelun määrällä. Asiaa on paljon, mutta se on sitäkin tärkeämpää. Onhan se melko yleistä, että potilaalta otetaan sairaalassa verikoe. Vaikka nykyaikana onkin laboratoriotuloksiin merkattu suoraan, jos jokin arvo on päin mäntyä, on lääkärin hyvä tietää, että mitä johtopäätöksiä voi tehdä epänormaaleista arvoista ja mitä ei. Kurssi on tavallaan sisäänajo neljännellä vuosikurssilla sisätautien opiskelun yhteydessä tapahtuvaa kliinisen kemian kurssiin.

Urheilulääketieteen kurssi, spordimeditsiin, ei nyt ihan urheilulääketiedettä ole, mutta melko lähellä kuitenkin. Kurssilla tutustutaan eri liikuntaelinsairauksiin ja niiden tutkimiseen. Lisäksi perehdytään peruskuntotesteihin. Verenpaineen mittaamisen saa tuntumaa ja selkävikaisen tutkimisesta muodostuu ainakin jonkinlainen näkemys.

Yleiskirurgian kurssi on samanhenkinen kuin sisätautipropedeutiikan kurssi. Paino on potilaiden tutkimisessa ja kuuntelussa. Teoriaa on vähemmän, niin kuin nyt kirurgiassa yleensäkin. Tämänkin kurssin aikana tehdään haiguslugu, joka on kirurgialle erikoisalana ominaiseen tyyliin lyhytsanaisempi. Lisäksi opetellaan kirurgin perustaitoja, kuten ompelua. Lisäksi seurataan leikkauksia. Mainittakoon tässä kohtaa, että ainakin tähän asti on kolmannen vuoden keväästä lähtien opiskelijoilla vapaa pääsy leikkauksia ym. toimenpiteitä seuraamaan. Tähän tarvitset luvan lääkäriltä, joka on vastuussa operaatiosta. Omin päin ei leikkaussaliin saa tietenkään mennä, mutta kun kysäiset lääkäriltä, hän yleensä vie sinut pelipaikalle. Tällaiseen omatoimisuuteen ja omavaraisuuteen suhtaudutaan ainakin kirurgian osastolla positiivisesti. Hyvällä tuurilla on lääkäreillä aikaa vielä selvittää yksityiskohtaisesti operaation taustoista ja tarkoituksesta.

Sisätautipropedeutiikasta, kliinisestä kemiasta, urheilulääketieteestä ja yleiskirurgiasta on yhteinen kirjallinen loppukoe. Kokeeseen joutuu lukemaan. Kevään aikana opetettuja asioita joutuu kertaamaan ainakin muutaman päivän. Mikään mahdoton keissi ei tämä koe kuitenkaan ole. Tässä vaiheessa asioiden kertaaminen ei muutenkaan ole kauhean pahasta, mikäli kesän aikana on suunnitelmissa tehdä amanuenssuureja.

Radiologian kurssilla opetetaan perusasioita röntgenkuvista, ultraäänitutkimuksesta, tietokonetomografiasta ja magneettikuvauksesta. Paino on siinä yleisimmässä, eli röntgenkuvan tulkitsemisessa. Kahdessa viikossa ei kenestäkään tule radiologia, mutta vähän tuntumaa kuvantulkintaan ehtii saamaan ja lisäksi perehdytään myös röntgenkuvan ottamiseen liittyviin riskeihin. Radiologiasta on erillinen testi kurssin loputtua. Siitä selviää, kun on perustiedot hanskassa ja hanska korvien välissä.

Kliinisen anatomian kurssilla perehdytään anatomiaan. Tällä kurssilla keskitytään niihin anatomian kurssilla jo opetettuihin asioihin, jotka ovat sellaisenaan tärkeitä kliinisessä työssä. Toisin sanoen: anatomian kurssilla opiskeltu munuaisten anatomia on kyllä todella tärkeä niiden toiminnan ymmärtämisessä. Peruslääkärintyössä on tärkeämpää muistaa, missä nuo elimet sijaitsevat ja mistä elimistä on niihin suora yhteys. Tällaisia asioita siis opetellaan ja palautellaan mieleen. Loppukoe on lukukauden päätyttyä. Läpipääsyyn vaaditaan pari hermoja raastavaa päivää kirjastossa. Hermoja raastavaa lähinnä siksi, että yleensä tuohon aikaan alkukesällä olisi huomattavasti mieluummin ulkosalla. Kukaan ei tietysti kiellä viemästä vilttiä, kirjoja ja eväitä puistoon. Empiiristen tutkimusten mukaan ulkona opiskelu ehkä hieman laskee opiskelun laatua, mutta nostaa elämänlaatua huimasti!!

Kolmannen vuoden kevät on siis hyvä sisäänajo kliinisiin opintoihin. Huonoa lukukaudessa on, että se alkaa ja loppuu liian myöhään. Viimeinen lopputentti on vaarallisen lähellä juhannusta. Hienoa kevätlukukaudessa on, että syyslukukauteen verrattuna on ihmeellisen paljon aikaa ja kavereita. –TAKAISIN YLÖS

Cursus IV

Nelosvuosikurssin opiskelu pitää sisällään sisätautien ja kirurgian kurssit. Puolet ryhmistä aloittaa kirurgialla ja puolet sisätaudeilla. Praktikumit alkavat aamulla ja päättyvät ennen puoltapäivää. Useimmiten aamu alkaa teoriaopetuksella tai lääkäreiden aamupalaverilla. Sitten siirrytään osastolle potilaita tutkimaan ja jututtamaan. Praksit alkavat kahdeksalta ja kahdeltatoista on jo yleensä kotona miettimässä että mitä seuraavaksi kuuluu tehdä. Kokeita ja pientä testiä on useimmista sykleistä erikseen. Näitä ”erikoisalojen erikoisaloja” ovat sisätaudeissa kardiologia, pulmonologia, infektiotaudit, hematologia, endokrinologia, laboratoriolääketiede, nefrologia, gastroenterologia ja reumatologia. Kirurgian aloja ovat yleiskirurgia, traumatologia, verisuonikirurgia, lastenkirurgia, ja urologia. Kirurgian yhteydessä eksamista erillään tentitään omien sykliensä yhteydessä anestesiologia ja onkologia. Varsinaisen tiiviimmän opiskelurupeaman joutuu tekemään vain lopputentteihin. Kirurgian tentti on näistä kahdesta eksamista helpompi kirjallinen avoimia kysymyksiä sisältävä koe. Sisätautien koe on vähän vaativampi jo pelkästään laajuutensa puolesta. Sisätautieksamin kun läpäisee, saa siitä 17 ainepunktia eli opintoviikkoa.

Useimmat sanovat neljännen vuosikurssin olevan se mielenkiintoisin ja paras. Opiskelua leimaa kiireettömyys. Lopputenttejä lukuun ottamatta ei ole ihan kauhean montaa päivää että tarvitsisi välttämättä lukea. Opittavana on lähes pelkästään hyvin perustavaa laatua olevaa lääketiedettä. Nelosvuosikurssilla ei ehkä opi niinkään konkreettista lääkärin työn tekemistä. Pikemminkin oppii lääkärintyössä tarpeellista kliinistä teoriaa. Kuinka hyvin, on pelkästään itsestä kiinni. Aikaa lukemiselle on, joskus liikaakin. Ylimääräinen aika kannattaakin käyttää vaikkapa valinnaisaineiden suorittamiseen, joista suosittuja ovat mm. Akuutti vatsa, EKG I ja II, sekä Verinäytteenotto.

Nelosella huomaa helposti pienen eron opetuksessa ja paikallisten opiskelijoiden asenteessa suomalaisiin verrattuna. Paikalliset eivät tee varsinaista lääkärintyötä, eivät edes sijaisena, ennen kuin vasta valmistuttuaan. Suomessahan (ainakin toistaiseksi) pääsee nelosen jälkeen jo ihan oikeisiin töihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opetus on suomalaiseen makuun ehkä vähän teoreettista. Opettajat kuitenkin kertovat todella mielellään kiinnostavista potilaskeisseistä ja tuovat käytännöllisempää aspektia opetukseen pyydettäessä. Nelosella saa todella hyvän katsauksen eri erikoisaloihin ja yleisimpiin lääketieteellisiin ongelmiin. –TAKAISIN YLÖS

Cursus V-VI

Viidennen ja kuudennen vuosikurssin opiskelusta ei varmastikaan kauhean paljoa tarvitse tietää opiskelun alkuvaiheessa. Nelosen ja vitosen välinen kesäloma on ollut todella pitkä. Viiden kuukauden aikana ehtii toimia lääkärin sijaisena varmasti riittävästi ainakin yhdeksi työrupeamaksi, tai pitää melkein puolikkaan välivuoden. Viidennellä vuosikurssilla sitten opiskellaan gynekologiaa, psykiatriaa, ihotauteja, silmätauteja, korva, nenä –ja kurkkutauteja, genetiikkaa, lastentauteja ja neurologiaa. Opetus tapahtuu enimmäkseen pienryhmissä. Kliinisen kurssin lopussa on aina eksami, joka on aineesta riippuen joko kirjallinen tai suullinen. Viidennen vuosikurssin lopussa opintoja tulisi olla suoritettu yhteensä 302 opintopistettä. Kuudennen vuoden kevätlukukaudella ei varsinaisia prakseja enää ole, vaan se aika ollaan Suomessa suorittamassa erilaisia opiskeluun kuuluvia työharjoittelujaksoja. Kuudennen vuoden keväällä on tentti, joka kattaa kaikki kliiniset kurssit, eli niin sanottu lopputentti. Siitä ei kannata huolta kantaa, sillä kaikki suomalaiset ovat sen läpäisseet.

Eräs keväällä 2007 Tartosta valmistunut lääkäri kuvailee V-VI kursseja näin: “Timantti on syvällä maan kuoressa muodostunut jalokivi, jonka tulivuoren purkaus on tuonut maan päälle. Se on ainutlaatuinen ja ylivertainen luonnontuote, jota ihmiset ovat oppineet arvostamaan vuosituhansien aikana. Timantin ylivoimaisia ominaisuuksia muihin jalo- ja korukiviin nähden ovat esimerkiksi voimakas kiilto, loisto ja kovuus.”

Viidennellä ja kuudennella kurssilla opinto-ohjelmassa on sisätautien ja kirurgian megakursseja lyhyempiä pätkiä pitkin vuotta, kun opiskellaan silmää ja korvaa, naisia ja lapsia. Unohtamatta tietenkään kansanterveystieteitä, joita koko 240 ov:n MD tutkinto pitää sisällään approbatur-kokonaisuuden verran. Tentit suoritetaan yleensä heti kurssin päätyttyä joko kirjallisena, suullisena tai sekä että.

Koulua on ensimmäisiin vuosiin verrattuna tuntimääräisesti varsin vähän, joskin nuo tunnit ovat täynnä asiaa. Potilaskontakteista tulee arkipäivää, epikriisin kirjoittamiseen ei kulu enää viikkoa ja anamneesin otto alkaa sujua kuin toisella kotimaisella. Opiskelijat osallistuvat klinikan päiväohjelmaan meetingien, teoriaopetuksen, potilaskiertojen ja toimenpiteiden muodossa, kuten neljännelläkin kurssilla.

“Kasvaminen lääkäriksi” –prosessi liikahtaa myös ison askeleen eteenpäin juuri viidennen vuoikurssin alla, kun ovi lääkärintöihin aukeaa. Kandidaatit suuntaavat töihin sopivasti nöyränä, innokkaana ja hyvillään valllitsevasta työtilanteesta. Motivaatio opiskeluun löytyy taas syksyn tullen hyvinkin helposti, kun käsiteltävät asiat ovat poimintoja kuluneen kesän työpäivistä. On ihana tunne olla opiskelija, eikä vielä ihan valmis ammattilainen. Osata jo jotain ja oppia koko ajan lisää.

Kuudes vuosi onkin sitten yhtä suurta lähtölaskentaa. Syksy sujuu vielä viimeisiä kliinisiä kursseja kahlaten ja muuttolaatikoita pakaten. Viikonloppuna voi käydä paikkaamassa huutavaa päivystäjäpulaa tai nauttia vielä opiskelun tuomasta elämätavasta. Joulun jälkeen ohjelmassa on kevään kestävä harjoittelujakso, joka on lupa suorittaa Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Tervetulleena ja tasa-arvoisena nuorena kollegana, voin kokemuksesta sanoa. Kevään aikana kierretään läpi sisätautien, kirurgian, naistentautien ja lastentautien osastot, sekä piipahdetaan muutaman viikon ajan terveyskeskuksessakin. Praktikkapäiväkirjaa täyttäessä pääsee taas mukavasti kiinni suomalaiseen terveydenhuoltoon, siihen tulevaisuuden työympäristöön.

Tätä tutor-tarinaa kirjoittaessani on edessä viimeinen kuukausi kirjastossa lopputenttiin valmistautuen. Aika kerrata opittua, summata yhteen teoria ja työ käytännössä. Kesäkuussa vastattavana on 200 monivalintakysymystä, joiden aiheet käsittelevät kaikkea 4-6 kursseilla opittua. Suurin haaste tulee olemaan epävarmuuden sieto, joskin siihen tämä koulu antaa hyvät eväät. Kaikkea ei voi tietää, vuosilukuja en aio opetella vieläkään. Kalkkiviivalle on silti mentävä ja maalia kohti juostava. Lopussa aion nostaa kädet ilmaan, tuulettaa villisti ja toivoa: Tartu vaim, ole leebe ka uuetele inimestele. –TAKAISIN YLÖS